Nimi Hundbana eli suomennettuna Koirabaana on peräisin niistä pienistä vaunuista, koirista, joita käytettiin jätekiven poiskuljettamiseen kaivoksesta. Jätekivi on materiaalia, jota ei tarvittu tuotannossa ja vaunut eli koirat kuljettivat lastinsa raiteilla, veturin vetäminä. Kun kalkkiyhtiö käynnisti toimintansa ei louhimisesta muodostunut jätekiveä koska kalkkikiveä louhittiin suoraan maaperän kalkkisuonesta. Nykyisellään kiviaines räjäytetään suurissa lohkoissa ja kalkkikivi erotetaan käyttöön muusta kiviaineksesta. Työ avolouhoksessa muistutti aikaisemmin sitä, kun mato syö reitin omenan läpi. Madonreikienkaltaisia muodostumia tuli myös kaivoksessa, jossa kalkkikiveä irrotettiin käytäviä muodostaen. Koirabaana – siis jätekivivuori, joka ei jää huomaamatta Paraisilla ollessa- alkoi kasvaa noin vuonna 1930, jolloin kaivostoiminta muuttui.
Vetureita, jotka vetivät kivivaunuja eli koiria, oli mukava seurata kertovat sen ajan lapset. Ajatella, että heistä jonain päivän voisi tulla veturinkuljettajia kaivokseen! Tarinan mukaan eräänä sunnuntaina muutama vekara oli mennyt veturitalliin ja leikkinyt olevansa veturinkuljettajia. Yksi lapsista tiesi tarkalleen mistä vivusta tulisi vetää, jotta veturi lähtisi liikkeelle. Mutta hän ei tietenkään voinut tietää, että koneessa oli edelleen höyryä jäljellä. Veturi porhalsi veturitallin ovien läpi niin että lastut lensivät! Pojat selvisivät tapahtumasta ehjin nahoin, mutta he eivät pitkään pitkään aikaan uskaltaneet kertoa tekosistaan. Kaivostyöläisten ihmetys oli suuri, kun he maanantaiaamuna ihmettelivät sitä miten veturi oli omin päin ajanut ulos tallista.